Ihminen määritellään bio-psyko-fyysiseksi kokonaisuudeksi, johon kuuluu ihmisen biologinen toiminta, psykologinen olemus ja fyysinen ilmentymä. Kaikki nämä toimivat yhdessä, eikä ihmistä voi suinkaan eritellä niin, että terveyttä ja hyvinvointia voisi ajatella vain psykologiselta tai fyysiseltä kannalta.
Mielen merkitys on vasta alettu ymmärtää
Länsimainen lääketiede on pitkään toiminut erilaisiin osiin pirstaloituneena ja se on harmillisesti johtanut tilanteisiin, joissa esimerkiksi hoidetaan ainoastaan sairautta, ei koko ihmistä. Kokonaisvaltainen hoito on vakiintunut lääketieteeseen vastaviimeisen sadan vuoden aikana, ja vähän kerrallaan on alettu ymmärtää, että ihminen on enemmän kuin osiensa summa.
Erityisesti aivotutkimuksen myötä tieto erilaisista psyko-fyysisistä prosesseista on lisääntynyt ja lääketieteessä ja muussa ihmistä koskevassa tutkimuksessa on alettu paremmin ymmärtää, miten mieli voi vaikuttaa elimistön muihin fysiologisiin prosesseihin ja vastaavasti kuinka erilaiset fysiologiset prosessit voivat aiheuttaa ihmisissä niin positiivisia kuin negatiivisiakin reaktioita.
Hyvinvoiva ihminen tarvitsee toimivan kokonaisuuden
Voidakseen hyvin ihminen tarvitsee yleensä mielen ja kehon hyvän yhteispelin. Sairaskin ihminen voi kokea olonsa hyvinvoivaksi, mikäli sekä fyysinen, että psyykkinen olo on riittävän hyvä. Toisaalta esimerkiksi pienikin kipu voi kroonistuessaan aiheuttaa muuten terveelle ihmiselle valtavaa ahdistusta, joka puolestaan eskaloituu helposti ja saattaa pahimmillaan aiheuttaa lisää kipua. Psykiatrisissa ja neurologisissa tutkimuksissa on todettu, että ahdistuneet ihmiset kokevat oireensa usein pahempina ja reagoivat hoitoon keskivertoa huonommin.
Monien sairauksien hoidossa onkin pyritty siirtymään yhä enemmän lääkkeettömään hoitoon, sikäli kun se on sairauden hoidon kannalta mahdollista. Esimerkiksi kroonisen kivun hoito painottuu yhä enemmän terapiaan ja vertaistukeen, joka puolestaan vähentää kivusta kärsivien ahdistusta ja siten lievittää oireita.
Myös moni lääkitystä vaativa sairastunut hyötyy usein myös terapiasta lääkityksen ohessa. Esimerkiksi syöpään sairastuneet kokevat omat kipunsa helposti lievemmiksi, kun saavat lääkityksen ohella purkaa tunteitaan esimerkiksi terapiassa. Sen on koettu myös vähentävän syöpään ja sairastumiseen liittynyttä ahdistusta.
Ihminen voikin siis olla hyvinvoiva, vaikka kaikki ei olisikaan täysin kohdallaan. Kaikkea ei voi parantaa positiivisella ajattelulla tai terapialla, mutta yhdistelemällä oikeita hoitokeinoja saadaan helposti suunta kohti parempaa ja hyvinvoivaa elämää.
